16 yötä lähtöön on, laskin aivan itse.

Jokseenkin rohkenen tosin epäillä laskutaitoni luotettavuutta tällä hetkellä vallitsevan superflunssa-olotilan vuoksi. Mutta kaksi ja puoli viikkoa lähtöön ja muutama avaava rivi matkapäiväkirjaan sen kunniaksi.

Viimeiset seitsemän viikkoa vaihtoon lähtemisen varmistumisesta tähän päivään ovat olleet täyttä tohinaa. Olihan etukäteen tiedossa, että paperisotaa on taisteltavana ja käytännön elämää järjesteltävänä normaalia arkea enemmän, mutta silti suoritettavan työn määrä yllätti. Ensimmäisenä maintusta iso kiitos kansainvälisen toimiston Sinikalle, ilman sinua voisi lähtö häämötellä edelleen tuntemattomassa tulevaisuudessa.

Nyt ovat kuitenkin terveystodistus ja rikosrekisteriote neljällä kielellä iloisesti matkalla University College Corkin arkistoitavaksi, Kelan kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuet odottamassa tilitystä, opiskelusuunnitelma toteuttamista vaille valmis ja Irlannin terveydenhuoltojärjestelmä prepattu ottamaan vastaan yksi suomalainen tuleva tippaiita lisää. Lennot sain varattua hyvissä ajoin ja melko järkevään hintaan, koneen vaihtaminen euroopan vilkkaimmalla lentokentällä tosin jännittää etukäteen pienen hippusen verran. (Päätin varmuuden vuoksi varautua henkisesti myös siihen, että laukkuni löytyvät Uzbekistanista tai vastaavasta, jotta stressikertoimet pysyisivät mahdollisimman matalalla ja yllättyisin iloisesti jos näenkin ne Corkin lentokentän matkatavarahihnalla.)

Irlannissa sataa vettä talvikuukausina keskimäärin joka toinen päivä. Jonkinlainen suoja, mieluiten katon ja seinät käsittävä, on siis enemmän kuin hyvä olla olemassa. Katon ja seinien hankkiminen pään päälle ja ympärille osoittautuikin sitten reissun überisti hintavimmaksi osioksi. Majoitus omassa huoneessa kylppärillä opiskelijasolussa olisi muuten aivan opintotuella maksettavissa oleva, mutta yliopisto vuokraa asuntojaan ainoastaan lukukaudeksi kerrallaan, poikkeuksia ei tehdä ja tästä siis vähän miinusta. Nimittäin budjettiini, sillä harjoitteluni maassa kestää vain kolme kuukautta ja huhti-toukokuun vuokrat pitää maksaa tyhjillään olevasta kämpästä. Etukäteen.

Asunnonvälityksen avulias rouva tarjosi mahdollisuutta asustella hostellissa niin kauan, että löytäisin halvemman vuokrakämpän yksityiseltä land lordilta tai -ladyltä, mutta perehdyttyäni hieman tarkemmin tätä vaihtoehtoa kokeilleiden reissaajien kokemuksiin tulin tulokseen, että halvemmalla ja helpommalla taidan silti päästä pulittamalla mukisematta ne kaksi ylimääräistä vuokraa siitä varmuudesta, että lämmin peti kansainvälisessä opiskelija-asuntolassa on odottamassa tasan silloin kun jalkani koskettavat vihreän saaren maaperää. Erätaitoni, seikkailuhenkeni (niin korkea kun se useimmiten onkin) ja Goretex-varusteeni eivät vielä aivan riitä siihen, että voisin muuttaa reissublogini URL-osoitteeksi myirishwinterspendedtotallyoutdoors.blogspot.com.

Vielä sananen itse vaihdon kohteesta ja opiskelusta. Määränpää ulkomaan harjoittelulleni on noin 120 000 asukkaan kaupunki Cork. Se on Irlannin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee Irlanninmeren lähettyvillä saaren eteläosassa. Koulusysteemit hoituvat University College Corkissa, mutta vaihdon pääpaino on mielenterveys- ja päihdetyön sekä moniammatillisen terveydenhoitotyön harjoitteluissa. Etukäteen saamani suunnitelman mukaan tulen kiertelemään aika monipuolisesti erilaisissa mielenterveys- ja päihdepuolen yksiköissä sekä lasten ja nuorten terveydenhuoltopalveluissa. Niistä lisää kunhan pääsen paikanpäälle tutustumaan, aika innolla odotan etenkin tuota lasten ja nuorten parissa tehtävää harjoittelua. Ja tietenkin koko reissua, tutustumista uuteen maahan, kulttuuriin ja ihmisiin siellä. Kaksi ja puoli viikkoa enää, huraa!

                                                       

Palailen näppäimistölle seuraavan kerran vuonna 2011 Irlanninmeren länsipuolelta, riemullista joulun aikaa ja näkemiin siihen saakka!