Alkuviikon ohjelmaan on mahtunut monenlaista. Tiistaina pääsin tutustumaan paikalliseen yliopistoelämään UCC:n kampuksella uusien vaihtareiden orientaatiopäivässä. Aamupäivä valkeni erilaisten yliopiston käytäntöjen ja kurssien esittelyjen parissa, iltapäivä taas vierähti leppoisasti UCC:n Student Unionin, eli meidän tutor-/opiskelijakuntatoimintaa vastaavan porukan järjestämällä opaskierroksella.
Yliopiston vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1900-luvun alusta ja historian siivet havisevat pitkin kampusta erilasten myyttien ja tarinoiden muodossa. Huhutaan, että jos opiskelija kävelee pääsisäänkäynnin lattiassa olevan vaakunan ylise, hän tulee raskaaksi (koskee jostain syystä myös miehiä :D) tai jos opiskelija hipaiseekaan päärakennuksen edustalla olevaa nurmikenttää, valmistuminen yliopistosta tulee jäämään ikuiseksi haaveeksi. Ei aavistustakaan, mistä nämä tarinat ovat peräisin, mutta suunnitelmissa ei ole silti testata niiden paikkansa pitävyyttä.
UCC:n päärakennus ja pääsisäänkäynti (käytävä tornin alareunassa)
Ex-reksin ex-kämpän eteläinen sisäänkäynti
(1900-luvun alussa päärakennuksen itäsiipi toimi vaatimattomana asuntona yliopiston rehtorille perheineen)
Kampuksen päärakennuksesta löytyy käytävä, jonka varrelle on sijoiteltu Irlannin ensimmäisiä kirjoitusmerkkejä sisältäviä kivipaaseja näytille. Saimme ankarat varoitukset olla missään tapauksessa koskematta niihin, joku vaihtarineropatti (ymmärtääkseni jenkki) oli aikoinaan keksinyt kaivertaa linkkarilla omat nimikirjaimensa yhteen korvaamattoman arvokkaista kelttien historian merkkipaaluista. Tempun seuraamuksia ei kerrottu, mutta havainnollistamista helpottaakseen voi esimerkiksi päätellä, mitä Suomessa vaikkapa Argicolan ABC-kirjan alkuperäiskäsikirjoitukseen tikku-ukkojen piirtelystä voisi seurata...
Kampuskompleksin laajuus oli huolellisesta karttatutkiskelusta (huomatkaa, olen oppinut läksyni viime kerrasta!) huolimatta todellinen yllätys. Yliopiston rakennukset levittäytyvät todella isolle alueelle. Oman vaihtoni tukikohdalle UCC School of Nursing and Midwifery:iin on kävelymatkaa pääkampukselta noin kymmenisen minuuttia, asunnolta siis reilut puoli tuntia reipasta marssia. Kyllä kunto kasvaa!
West Wing
Boole Library 
Keskiviikkoiltana Student Union järjesti uusille vaihtareille leffaillan Student Common Roomissa (opiskelijoiden olohuone: pelejä, sohvia, telkkareita jne..). Katselimme irlantilaisen elokuvan pikkukylään osuneesta lottovoitosta ja porukan tohinasta sen ympärillä - onneksi kera englannin kielisen tekstityksen. Irlantilaisittain englantia puhuvia on pääasiassa ollut tähän saakka helppoa ymmärtää, useimmat todella voimakkaallakin irkkuaksentilla puhuvat hoksaavat vaihtaa murteen palikkaenglantiin sen kolmannen sorry, what did You sayn jälkeen ja kaikki osapuolet pysyvät tyytyväisiä. Tähän saakka omatoimikielikoulussa opittua: My = me (me money, me name etc.) under, up, Ulster jne laustutaan melko suomalaisittain U:lla tai O:lla eikä totutulla jenkkiaksentin A:lla. Everything on everyTSing ja R-kirjain kuulostaa välillä todella hauskalta paikallisten lausumana.
Elokuvakielikylvyn päätteeksi me parinkymmenen hengen joukko erasmus-opiskelijoita + muutama amerikaano suuntasimme pubiin. Seuraavaksi muistiinpanoissani seuraa lause, jonka tiedän herättävän paheksuntaa yksissä jos toisissakin piireissä ja pyydän tuomitsijoita olemaan armollisia, mikäli vielä tapaamme. Elämäni ensimmäinen oikeassa irlantilaisessa pubissa nauttimani juoma oli nimittäin Kopparbergin päärynäsiideri. Noloa? Olutta olen viimeksi maistanut muistaakseni silloin, kun ikää ei olisi siihen huviin vielä ihan riittänyt, mutta sen muistan kirkkaasti, että pahalle se maistuu. Hetken jo podin huonoa omaatuntoa tästä kulttuurihäpäisystä, mutta onneksi linkki naamakirjassa pelasti päiväni:
"Siideriä juodaan Suomessa toiseksi eniten maailmassa, yksitoista litraa kuluttajaa kohden. Vain irlantilaisiin siideriä uppoaa vieläkin enemmän, yli 21 litraa kuluttajaa kohden." (Iltalehden verkkosivut 3.1.2011) Huraa, Suomi -1, Irlanti +1 osallistujaa tässä kisassa! Se on kuulkaa peli menetetty siellä kotikuppiloissa vielä pitkäksi aikaa!
Iltameininkiä keskustassa
Pubiretkellä Student Union kustansi avokätisesti kymmenkunta pitsaa nälkäisten vaihtareiden tuhottavaksi ja ilta-atrioinnin jälkeen matka jatkui osalla porukasta vielä yhteen keskustan klubeista. Tästä episodista lisää sitten joskus tulevaisuudessa. Ilta oli kerrassaan onnistunut, oli mahtavaa tutustua paremmin muihinkin englantia äidinkielenään puhumattomiin vaihtareihin, etenkin kun me erasmus-kiintiössä opiskelevat olemme pienen pieni vähemmistö kampuksen vaihtareista. Samaan aikaan kanssamme aloitti reilut 300 USA:laista opiskelijaa, joten eurooppa on kansainvälisessä toiminnassa täällä melko aliedustettuna, ainakin määrän suhteen.
Irlannissa pubit ja yökerhot sulkevat ovensa viimeistään kahdelta yöllä, joten nukkumaanmenoaika ei bileiltoinakaan pääse venymään aivan aamuun saakka. Tänäaamuna oli siis mukavaa herätä virkeänä ja hyvissä ajoin "omalla" koululla tapahtuvaa tutustumispalaveria varten. Etukäteen vähän jänskätti, satunko tällä kertaa oikeaan osoitteeseen, mutta paikallinen sairaanhoito-oppilaitos oli suhteellisen helppo nakki löydettäväksi kun vähän viitsi siihen paljon kehuttuun karttaan kiinnittää huomiota ennen lähtöä.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden työharjoitteluvastaava Sean, mielenterveys- ja päihdetyön klinikkaopettaja (ainakin luulen suomennoksen kuuluvan noin) Anne sekä Harry, yksi collegen tohtoreista, olivat minua koulun pääovella vastaanottamassa. Ensitöiksemme jouduimme tällä kokoonpanolla valokuvaukseen, minkä aluksi luulin olevan jokin koulun oma perinne, mutta kysyttyäni asiaa yhdeltä vastaanottokomitean jäsenistä, selvisi, ettei kyseessä olekaan mikään ihan rutiinihomma. Kaikeksi yllätyksekseni olen ihka ensimmäinen erasmus-opiskelija koko UCC School of Nursing and Midwifery:n historiassa ja tämän merkittävän etapin koulun johto halusi sitten ikuistettavan valokuvapaperille.
Harjoittelupaikkoihini oli tullut jonkin väärinkäsityksen vuoksi viime hetken muutoksia ja kauan odottamani harkka lasten ja nuorten terveydenhuollossa oli pudonnut pois ohjelmasta. Tapaamisessa sain kuitenkin listan uusista paikoista, joissa seuraavat 10 viikkoa ensi maanantaista lähtien tulevat kulumaan. Erittäin mielenterveystyöpainotteiset kolme kuukautta on luvassa. Opiskelu alkaa kaksiviikkoisella kotisairaanhoidon kriisityöryhmässä, jatkuu mielenterveyskuntoutujien päiväkeskuksessa, sen jälkeen tiedossa on kolmen viikon jakso psykiatrisella osastolla yliopistollisessa sairaalassa ja vaihto päättyy toiseen mokomaan suljetulla osastolla. Kiersimme kaikki edellämainitut paikat klinikkaopettaja Annen kanssa tänään iltapäivällä lävitse, hän esitteli minut pikaisesti henkilökunnalle ja minulle taas työvuorot ja helpoimmat reitit löytää kotoa harjoittelupaikkoihin. Tästä käytännöstä olisi kotipuolessakin ehkä vähän oppimista... :D Erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen harjoittelu luvassa.
Opiskelusuunnitelmapalaverin (Ah, nämä suomen kielen yhdyssanat!) aikana selvisi, että aikaa vaihdossa jää absolutely myös muuhun kuin pelkkään sisar hento valkoisena liihoitteluun. Yliopiston jalkapallojoukkue vastasi kyselyihini höntsäilymahdollisuuksista Corkissa toivottamalla erittäin tervetulleeksi treeneihin ja katsomaan, onko suomitytöstä palloa potkimaan myös Irlannissa. Suunnitelmissa on tällä erää myös osallistua koulun vaelluskerhon toimintaan, jengi tekee joka sunnuntai päivän mittaisia patikkaretkiä lähistön kukkuloille ja rannikolle, mikä kuulostaa tietenkin enemmän kuin hyvälle. Sivuhuomautuksena pitää mainita, että näiden lisäksi opiskelijoille on tarjolla koulun puolesta mm. jonglöörauskerhoa, taistelulajeja, cartingia, erilaisia palloilulajeja, laskuvarjohyppyä (Äiti, en kokeile, lupaan!), tiedekerhoja, hyväntekeväisyyskerhoja, poliittisia keskusteluyhteisöjä, kansanmusiikkikerho ja steppauskursseja, suurin osa naurettavan halvalla tai ilmaiseksi. Ja huom! Muun muassa.
Yliopiston kurssivalikoima kansainvälisille opiskelijoille on todella laaja, pari mielenkiintoista kurssia on suunnitelmissa ottaa opiskeltavaksi harkan lomassa. Vaikka kotiinpaluu häämötteleekin kesken akateemisen lukukauden, kurssien suorittaminen näyttäisi silti lutviutuvan erittäin hyvin, sillä UCC:ssä vietetään kuukauden mittaista pääsiäis-/lukulomaa huhtikuussa ja toukokuu on varattu tenttien suorittamiseen. Asuntohan Corkissa on joka tapauksessa kesälomien alkamiseen saakka, joten ehkäpä kokeisiin osallistuminen olisi järjesteltävissä. Melkoinen spring break siis ehkä odotettavissa. Mietintään... :)
Kaiken muun ohjelman päätteeksi sain tänään karvasta piiskaa siitä, että kaiken varalta -minäni pääsi hyppimään liiaksi silmille matkatavaroita pakatessani. Mukaan Suomesta ei periaatteessa lähtenyt mitään turhaa, mutta nekin kilogrammat maallista omaisuutta, jotka pikkuveljen jääkiekkokassissa mukaan raahasin, tuntuvat nyt hieman turhilta. Nähkääs, olen löytänyt uudelleen himoshoppaajan paratiisin. Voin kertoa: yksi parhaista jälleennäkemisistä ikinä.
Penneys a.k.a Brittien Primark a.k.a kavereiden kesken Se Halpa, Ihana Mekkokauppa vaikuttaa läsnäolollaan myös Corkin keskustassa. Ellen olisi valmistellut itseäni jo etukäteen tähän revanssiin halpamuotiketjun kanssa, olisi vaihtobudjettiin saattanut lohjeta tehopäivän päätteeksi isokin lovi. Tietoinen kuluttaja sisälläni ei ehtinyt kehitysmaiden riistoa sanoa, kun käsivarsille oli kerääntynyt melkoinen kasa niin tarpeellista ihanaa, kuin vähemmänkin tarpeellista ihanaa sovitettavaa. Piinaavan pinnistelyn jälkeen suurin osa ihanuuksista jäi kuitenkin lopulta kauppan hyllyille; vaatekaapissa on enää kaksi tyhjää hengaria, joten shoppailuraja kulkee suurin piirtein siinä. Iso-Britaniaan tai Irlantiin suunnistaville matkaajille kuitenkin tiedoksi, että mikäli haluaa menomatkalla päästä vähin kantamuksin ja budjetista liikenee reilu viisikymppinen vaatteisiin ja asusteisiin käytettäväksi (eikä omatunto ala kolkuttaa niiden arveluttavissa olosuhteissa tuotetusta alkuperästä), niin suhteellisen kattava kokonaisuus vaatteita ainakin viikoksi kyseisestä liikkeestä löytyy. Harvoin olen maksanut ostosreissulla vähemmän korkokengistä kuin puurohiutalepakkauksesta.
Opiskelijabudjettiystävällinen ostoskassi
Seinänaapurin jenkeillä on tällä hetkellä äänistä päätellen bileet parhaimmillaan, joten suunnittelemme kämppis-Evan kanssa pientä tutustumisretkeä hampurilaismaan kollegojen sviittiin. Kuulumiset päättyvät tältä erää tähän, see ya! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti