Street wear by Cork: Adidaksen ulkoilupuku. Kaikissa väreissä ja malleissa, mielellään samanväriset kolme raitaa sekä takissa että housuissa. Sopii kaupungille, kouluun, pubiin ja klubiin. Voi yhdistää ylä- ja alaosia samasta tai eri mallistosta, myös eri vaatekategoriat kelpaavat. Tuulitakki on mainio yhdistelmä hameen ja legginssien kanssa, niin etiketin kuin käytännöllisyydenkin näkökulmasta. On oikeasti mahtavaa, että tuulihousuissa ja sateen kestävässä takissa voi hiihdellä sekä kampuksella että kaupungilla tuntematta itseään alipukeutuneeksi. Irkut on aika rentoa jengiä.
Corkin yöhön -less is more! Pukukoodi: osta minimekko. Lyhennä helmaa 10 senttimetriä. Yltääkö helma vesirajaan? Lyhennä varmuuden vuoksi vielä vähän. Mikä mekon helmasta vähennetään, se kenkien korkoihin lisättäköön: pukeudu stilettoihin. Housuja ei välttämättä tarvita, mutta jos ehdottomasti haluat silti pukeutua niihin, suositeltavaa on käyttää läpinäkyviä kiiltäviä sukkahousuja. Myös stay upit luetaan housukategoriaan kuuluviksi. Nollan kieppeillä heiluvaa tammikuisen Irlannin yöilmaa ei tarvitse huomioida juhlapukeutumisessa, korkokengillä juokseminen paikasta A paikkaan B muuntaa liike-energian mukavasti lämpöenergiaksi. Miespuoliset voivat edelleen pukeutua halutessaan verkkapukuun.
Kenkiä ei riisuta kuin sänkyyn mentäessä. Kotona ulkoilujalkineet voi vaihtaa sisätossuihin, tärkeintä on, että jaloissa on jotain, joissa on sukkia paksummat pohjat. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun miinusasteinen kylpyhuoneen kaakelilattia kirpaisee jalkapohjien ihoa ensimmäisen kerran. Kyllä tulee suomalaisia villasukkia ikävä! (Onneksi mukana on kaksi paria mummon neulomaa mallistoa <3) Kokolattiamattojen likaantumisesta ei tarvitse välittää, yleensä ne ovat niin monivärisiä, etteivät pikku tahrat juuri yleisilmettä haittaa.
Ihmiset Corkissa mitä ilmeisimmin pitävät rivitaloasumista mukavimpana asumismuotona. Arvioni mukaan noin 85% kaupungin rakennuksista on eri kokoisia, värisiä ja mallisia (pääasiassa kaksikerroksisia) rivitaloja. Rivitalon ei missään tapauksessa tarvitse Irlannissa olla persoonaton asunto, oman kämpän ulkoasun voi tuunata täysin mielensä mukaisesti. On ihastuttavaa katsella, kuinka ihmiset ovat muokanneet tusinarivareiden julkisivuista persoonallisia luomuksia, suurin osa todella onnistuneesti. Tähän mennessä vastaan on tullut lukematon määrä taloja, joiden jokaisen asunnon julkisivu on maalattu erilaisella värillä ja jokainen ovi on erimallinen ja -värinen. Myös ikkunanpielet ja etupiha ovat niin ikään kustomoitu asunnon omistajan tai vuokralaisen mieltymyksien mukaisiksi. Mielenkiintoisimmissa tapauksissa joihinkin asuntoihin on rakenneltu lisäkuisteja, erkkereitä ja muita ulokkeita kotia somistamaan. Tärkeintä näyttää olevan, ettei yksikään asunto näytä samalta. Ulkoisesti tässä onkin onnistuttu, mutta yksi pikku seikka mättää.
Olen harjoittelupaikkani ansiosta siinä mielessä erittäin edullisessa asemassa, että olen päässyt tutustumaan tähän mennessä useampiin kymmeniin corkilaisiin koteihin myös ulkoseinien sisäpuolelta. Jo ensimmäisen viikon perusteella voin kertoa, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Pohjapiirros näissä kaksikerroksisissa rivitaloissa näyttää olevan lähes tuumalleen sama asuinalueesta tai kaupunginosasta riippumatta. Ulko-ovelta avautuvaa pientä aulaa seuraa poikkeuksetta jommalla kummalla seinustalla olohuoneen ovi, sillä vastakkaisella taas portaat asunnon yläkertaan (joka muuten irlantilaisen laskutavan mukaan on ensimmäinen kerros). Aulasta kohtisuoraan eteenpäin seuraa keittiö, jonka ulkoseinällä sijaitsevasta ovesta pääsee asuntoon kuuluvalle aidatulle takapihalle.
Huomattava osa asunnoista on myös sisustettu hätkähdyttävän yhteneväisellä maulla. Olohuoneessa on poikkeuksetta takka, joista useimmassa ei tosin ole paikkaa itse tulisijalle, vaan iloisesti räiskyvien liekkien paikalla hehkuu sähköhiillos. Seinät on suurelta osin päällystetty asukkaiden iästä riippumatta joko omien lasten, lastenlasten tai sitten muiden verisukua olevien pikkuihmisten kuvilla, yleensä näitä potretteja löytyy vähintään neljä kappaletta. Myös katolilaisuus näkyy erityisesti vanhempien ihmisten kodeissa vahvasti: Paavin muotokuvat sekä krusifiksit varastavat yleensä kunniapaikan irlantilaisessa sitting roomissa.
Vinkki tiukkapiporakennusviranomaisille sinne kotiin päin
Irlanti on yksi euroopan lapsirikkaimmista maista, sen väestöstä yli viidesosa on alle 15-vuotiaita ja vuositason syntyvyys on kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2009 yli 20 000 lapsella. Paitsi irlantilaisten kotien sisustuksessa, myös katukuvassa on havaittavissa, että syntyvien lasten lukumäärä on useimpiin EU-maihin verrattuna huikea. Läpinäkyvillä sadekuomuilla verhoiltuja lastenvaunuja työntäviä vahnempia näkee satavarmasti enemmän kuin koirien ulkoiluttajia. Maan väestön keski-ikä on 35 vuotta, mutta keskimääräinen odotetun eliniän ennuste hipoo silti 80 vuoden ikää. Yli tuhannen vuoden taakse yltävästä kulttuurihistoriastaan huolimatta Irlanti on väestöltään nuori maa.
Tähän saakka maassa oleskeluni aikana Irlantilaiset ovat osoittautuneet uskomattoman ystävällisiksi ihmisiksi. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että olen ulkomaalainen ja siksi saanut niin avuliasta ja taustastani kiinnostunutta kohtelua osalleni, mutta luulen, että yleisilmapiiri paikassa kuin paikassa on täällä kotimaata positiivisempi. School of Nursing and Midwiferyn esittelykierroksella professorit ja opiskelijat pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia porraskäytävissä, ihmiset juttelevat toisilleen bussissa ja kassajonoissa, kiitosta ja olehyvää tai anteeksipyyntöä ei voi esittää liian usein ja se kuuluisa, meille suomalaisille niin usein pään vaivaa aiheuttava how are you vilahtaa jokaisen uuden keskustelun avaajana. Ja mikä parasta, kysymys ei jää silkaksi retoriikaksi, vaan ne kuulumiset useimmiten myös ihan oikeasti vaihdetaan. Ensimmäisten kymmenen päivän aikana en ole vielä kertaakaan joutunut todistamaan tilannetta, jossa jollakulla hyytyisivät käytöstavat tai kohteliaisuus. Melkoinen elämys suomalaiselle, joka on ehtiny neljänä erillisenä iltana vierailla Lahden kokoisen kaupungin yöelämässä joutumatta todistamaan yhtään parisuhdekriisiä, joukkotappelua tai känniörveltäjää. Se on kuulkaa aika kokemus se :D
Kuten mikään muukaan paikka tällä maapallolla, myöskään Cork ei silti silkassa harmoniassa kylpevä lintukoto ole. Kuten edellisessä päivityksessä jo hieman aavistelin, melko vaikeita ja vakavaksi vetäviä asioita työharjoittelu on sisältänyt heti ensimmäisestä vuorosta lähtien, eikä ennen kaikkea psyykkinen vaativuus tule todennäköisesti ainakaan helpottumaan tulevien viikkojen aikana. Onneksi roolini ulkomaalaisena opiskelijana on tähän saakka ollut lähinnä kotikäyntien ja haastattelujen sivusta seuraamista ja oppimista parhailta. Edellä mainitusta tuo parhailta-kohta todellakin täyttyy. Kotihoidon kriisiryhmän kolme mielenterveyshoitajaa, joiden mukana harkan ensimmäiset kaksi viikkoa siis kuljen, ovat jokainen aivan uskomattomalla pätevyydellä ja ammatillisuudella varustettuja tyyppejä, lisäksi koko tiimi (em. hoitajat, psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti) on mahtavilla ohjaus- ja vuorovaikutustaidoilla sekä hyvällä huumorintajulla siunattu porukka. Harjoittelusta hengissä selviäminen hyvillä mielin on mainioiden ohjaajien ansiosta siis aivan todennäköinen tavoite :)
Corkin kaupungin pohjoisosan kotihoidon kriisityöryhmä toimii alueen mielenterveys- ja päihdehoidon asiakkaiden akuuttitapauksissa. Asiakaskunta on erittäin kirjavaa; työntekijöiden ammattitaito kattaa koko mielenterveysongelmien kirjon masennuksesta psykooseihin sekä päihdepuolella yliannostuksista alkoholivieroitukseen. Jo viikon perusteella voin vakuuttaa, että ainuttakaan tylsää tai samanlaista päivää ei tässä yksikössä taatusti ole. Työnkuvaan kuuluu erilaisia asiakaskäyntejä, arviointeja, kokouksia ja yhteistyötä alueen muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Pääpaino on asiakkaiden tukemisessa kriisitilanteessa ja hyvät kuuntelu- ja keskustelutaidot ovat koko työn ehdoton a ja o. Hoitosuhde kestää kahdesta kuuteen viikkoa, jonka aikana asiakkaalle etsitään juuri tämän tilannetta parhaiten tukeva jatkohoitomuoto tai -paikka ja koko toiminnan tavoiteena on ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti asiakkaiden laitoshoitojaksoja. En ole varma, onko Suomessa olevaa vastaavaa järjestelmää, mutta ainakin Irlannissa panostetaan koko maan laajuisesti nimenomaan avohoidossa tapahtuvaan mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Muuta kaupunkia keskimääräisesti köyhempi ja sosiaalisesti syrjäytyneempi Corkin pohjoisosa on aluetta, jolla liikkumisesta niin yksin, kaksin kuin kolmisinkin ja sekä valoisan että pimeän aikaan, sain useita varoituksia jo ennen harjoittelun alkamista. Syrjäytyneisyys kaikkine lieveilmiöineen näkyy pohjoiskukkuloiden ympäristön uskomattomalla epäsiisteydellä - vain muutamien kilometrien päässä kaupungin siististä keskustasta on alueita, joita paikalliset näkyvät käyttävän lähinnä yleisinä kaatopaikkoina. Ensimmäistä kertaa yhdessä rähjäisimmistä kaupunginosista vieraillessamme ihastelin auton ikkunasta matkan päästä liikenneympyrään sijoitettua, mielestäni jotain nykytaiteen suuntauksista edustavaa monumenttia, mutta lähempää tarkasteltuna huomasin "taideteoksen" olevan keskelle roundabouttia hylätty paloiksi revitty nahkasohva.. Alueella ilmenee aika ajoin joukkotappeluita ja muita järjestyshäiriöitä ryöstöistä autojen polttamiseen, joten nyt ja tulevaisuudessa Corkiin matkustavia voisin harkkapaikan työntekijöiden sanoin neuvoa pysyttelemään turvallisen välimatkan päässä etenkin ilta- ja yöaikaan.
Kotisairaanhoidon työntekijöillä on todella tarkat suositukset, minne ja miten auto kannattaa pysäköidä turvallisuuden maksimoimiseksi ja kävelymatkat pyritään minimoimaan vain pakollisiin siirtymisiin autosta asiakkaan kotiin ja takaisin. Erilaiset turvatoimenpiteet ja varmistukset tiimin sisällä rauhoittavat mieltä, mutta niistä huolimatta (tai sitten juuri niistä johtuen) olo on aikalailla varuillaan oleva tietyissä osissa kaupunkia liikuttaessa. Kotikäyntejä tehdään onneksi vain päiväsaikaan ja työpaikan päämajana toimivalla toimistolla päivystävällä työntekijällä on jatkuvasti käsillä aikataulu ja tarkat osoitteet siitä, missä työntekijät milläkin minuutilla ovat käymässä. On todella hienoa, että työntekijöiden turvallisuuteen on panostettu näin paljon ja jokainen yksikön hoitajista ja lääkäreistä tuntui kysellessäni olevan erittäin tyytyväinen työolosuhteisiin.
Työviikko tätä lystiä siis takana ja toinen edessä, sen jälkeen uusia tuulia hieman erilaisesta työympäristöstä tiedossa.
Toisen Cork-viikkoni aikana olen ehtinyt työharjoittelun lomassa osallistua myös parille luennolle. Pitkien pähkäilyjen päätteeksi otin viiden creditin (= viiden opintopisteen) arvoisen Irlannin ja Walesin runouden historiaan perehtyvän Early Celtic Lyric Poetry -kurssin. Hyvältä kuulostavia kurssivaihtoehtoja oli karsimisenkin jälkeen miltei kymmenen, mutta tärkeimmät kriteerit juuri tälle valinnalle olivat 1. Irlannin kulttuurihistoriaan tutustuminen, 2. aikataulujen sopiminen harjoitteluun ja 3. jotain ehdottomasti ajatukset mielenterveys- ja päihdetyöstä pois vievää toimintaa. Kahden ensimmäisen luennon jälkeen olen sitä mieltä, että nappiin tuli valittua. Kurssin historiapainotteiset teemat sopivat erinomaisesti mielenkiinnonkohteisiini ja lukeminen on tietenkin aina plussaa. Erikoissanastoa useista erilaisista konteksteista tulee opiskeltua ihan uudella motivaatiolla, lisäksi kurssin opettajalla on esiintymistaidot todellakin hanskassa ja on mielenkiintoista päästä kokemaan omakohtaisesti paikallista opiskelukulttuuria edes niiden viiden opintopisteen verran.
Kampus tuntuu vain kaunistuvan ja kaunistuvan joka kerran kun siellä vierailen. Rakennusten välissä on paljon hyvin hoidettuja puistoalueita ja kampusauleen läpi virtaa pieni joki. Arkkitehtuuriin on kiinnitetty paljon huomiota, Suomesta tuttuja 70-luvun hirvityksiä olen tähän mennessä löytänyt vain yhden kappaleen luonnontieteen laitokselta. Kampuskierroksen viime viikon alussa pitänyt opas epäili, että rakennus on aikoinaan pystytetty nurin päin ja siitä sen epäesteettisyys, kukaan ei kuulemma kykenisi pelkkää luovuutta käyttäen suunnittelemaan niin vastenmielistä pytinkiä. Yhdyn hänen mielipiteeseensä, enkä tehoturistin valokuvausvimmasta huolimatta voinut ottaa edes yhtään valokuvaa tästä hirvityksestä :D
Yksi Lee-joen kanavista virtaa UCC:n kampusalueen läpi
Main buildingin itäsiipi
UCC:n taidegalleria
Portaikko päärakennuksessa
Kirjastorakennus (vasemmalla puiden takana) ja West Wing
Student Center, joku random-talo ja kampuksen kappeli. Punaisesta tiilestä rakennettu uloke Student Centren päädyssä on toinen kampuksen pubeista.
O'Rahilly Building
Opiskelijaelämää on kaupungilla tarjolla viikon jokaisena päivänä ja eilen piipahdimmekin kämppäkaverini kanssa kielten laitoksen (ainakin luulen niin?) järjestämissä bileissä Door51-nimisessä pubissa. Tapahtuman idea oli, että jokainen osallistuja saa kielitaitoaan vastaavan tarran (englanti, saksa, ranska, ruotsi, venäjä jne...) rintapieleensä ja ihmiset pääsevät treenailemaan osaamiaan vieraita kieliä sekä irlantilaisten opiskelijoiden että vaihtareiden kesken. Muita Finnish-tarralla varustettuja en reissulla bongannut, mutta kaikeksi yllätykseksi eräs irlantilainen opiskelija tuli kysymään suhteellisen selvällä suomen kielellä: "Mitä kuuluu?" Opettelimme pöydässä myös sen pakollisen kippiksen, jonka jälkeen palasimme takaisin kaikille yhteiseen englantiin. Ei siis huomattavaa edistystä muiden kielten osalta, ainakaan minun kohdallani.
Baileysit Door 51:ssä :)
Opettajan roolia sen sijaan olen päässyt hieman kokeilemaan. Jostain syystä kaikki kohdalleni osuneet ulkomaalaiset, joihin olen tutustunut hieman paremmin, osoittautuvat intohimoisiksi suomen kielen faneiksi. Tällä kertaa oppilaana on kämppäkaverini, joka osasi jo ennen tapaamistamme hyvää yötä ja huomenta yms. -fraasit suomeksi. Tulee ihanan kotoisa olo kun joku toivottaa nukkumaanmenoaikaan hyvää yötä sen good nightin sijasta :D
Kymmenen päivää Corkissa on siis vierähtänyt, aika tuntuu menevän kuin siivillä. Viikonlopun suunnitelmissa on tehdä uusi yritys vaellusretkelle pääsemiseksi, muutoin vapaapäivien ohjelma on vielä avoinna. Saas nähdä mitä toinen viikonloppu Irlannissa tuo tullessaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti